Meillä lomaillaan. Lomaillaan, vaikka taivaalta sataisi räntää. Ja tämä on oikeasti aikas leppoisaa.

Viime viikon lopulla palasimme varsinaiselta kesälomaturneelta, johon sisältyi muutaman päivän visiitti Tukholmaan, yksi, mutta erittäin hyvin onnistunut telttayö Espoon Suvisaaristossa, mökkeilyä ja pidemmät vierailut molemmissa mummoloissa.

Tukholmassa saimme nauttia kahdesta hellepäivästä - niitä lomaamme ei ole kovin montaa mahtunutkaan. Tämänkertaisen Tukholman-visiitin löytö oli Rosendals kafé Djurgårdenissa. Siellä nautimme ehkäpä maailman parasta omenamehua omenapuun alla istuen. Enpä moiseen puutarhakahvilaan ole aiemmin  törmännyt.


Yhtä upeaa kuin aina ennenkin oli ihailla auringonlaskua Tukholman ylle Söderistä käsin. Jos joskus Tukholmaan muuttaisin, haluaisin ehdottomasti asua Söderissä. Enkä edes halua tietää, mitä asunnot siellä maksavat.

Telttareissu Gåsgrundetin saarelle sujui myös hienosti. Pääppis viihtyi hyvin saadessaan möyriä ympäriinsä ja syödä heiniä ja hän itse asiassa nukkui teltassa paljon paremmin kuin kotona konsanaan. 2,5 hengen telttamme vaan tahtoi käydä pieneksi Pääppiksen ottaessa määrätietoisesti tilansa välistämme. Pääppis  kun tykkää nukkua x-asennossa ja yleensä myös jossakin vaiheessa yötä poikittain. Viime vuonna uhosin tulevamme tänä kesänä telttailemaan Pääppiksen kanssa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, epäilin jo tuolloin, miten se mahtaisi onnistua. Niinpä illalla katsellessamme kalliolta auringonlaskua ja nauttiessamme punaviiniä Pääppiksen nukahdettua liinaan, tuumimme, kuinka etuoikeutettuja ja onnellisia olemme, että meille on siunaantunut sellainen vauva, jonka kanssa tämä on mahdollista.

Mökeillä ja mummoloissa ei sitten kummempia tehtykään. Oltiin vaan ja laiskoteltiin. No, kerran kävimme sienessä (ei löytynyt mitään) ja kerran mustikassa (löytyi yllättävänkin paljon - ja vadelmia myös). Pääppis katseli meininkiä isänsä selästä käsin, nukkui välillä ja naposteli tarjoamiani mustikoita ja vadelmia, joita olisi uponnut pieneen ihan niin paljon kuin äiti olisi vaan jaksanut ja uskaltanut syöttää.

Ja tosiaan, tapasimmehan pikaisesti kesälomareitin eräällä pysäkillä Ninnun ja Ilmarin, joiden kanssa oli superkivaa vaihtaa kantoliinojen lisäksi pari sanaakin. Syksymmällä toivottavasti tavataan paremmalla ajalla, kun tällä kertaa jäivät jutut lyhykäiseen.

Kaiken tämän reissaamisen jälkeen olikin tosi kiva palata kotiin, jossa lomamme vielä jatkuu. Mies jäi elokuun alusta vanhempainvapaalle ja minä en ole nyt oikeastaan yhtään mitään: en vanhempainlomalainen, en työtön, mutten oikein opiskelijakaan. Mies pitää loput vanhempainlomasta, mukaanlukien isäkuukauden, jonka perään vielä loput kesälomansa ollen kotona lokakuun puoliväliin asti. Minulla on taas yksi työhakemus vetämässä, mutta todennäköisimmin opiskelen syksyn ensimmäisen periodin ajan, jonka jälkeen jään taas kotiin Pääppiksen kanssa. Mikä ei oikeastaan kuulosta lainkaan hassummalta vaihtoehdolta, vaikka toki pidän silmäni ja korvani auki kiinnostavien työpaikkojen suhteen. Ja koska virallisesti olen tämän syksyn fuksi (sain siis opinto-oikeuden jo suoritettujen opintojen perusteella viime vuonna, mutta hain ja sain lykkäystä aloitukseen raskauden takia), on syksyllä luvassa, jos ei muuta, niin ainakin kosolti fuksirientoja. :)

Pääppiksellekin kuuluu vaikka mitä uutta, mutta palataan niihin vähän myöhemmin omassa postauksessaan.

Onpas blogi taas jäänyt ihan hunningolle. No, se lienee näin kesällä ja varsinkin näillä säillä jossain määrin hyväksyttyä. Lupaan parantaa tapani viimeistään syksymmällä. Kirjoitettavaa kun olisi vaikka miten paljon, mutta jotenkin intressit tuntuvat nyt olevan vähän toisaalla.

Kesäsäiden myötä olemme Pääppiksen kanssa aloittaneet perusteellisen saaristokierroksen. Eilen oltiin Suomenlinnassa, tänään Mustasaaressa (joka muuten oli melkoinen perhehelvetti tai -taivas, miten sen nyt ottaa) ja huomenna lähdetään miehen ensimmäisen lomapäivän kunniaksi Suvisaaristoon oikein teltan kanssa. Hippasen jännittää, miten telttailu vauvan kanssa ulkosaaristossa hyvin alkeellisissa oloissa sujuu. Mutta pääseehän sieltä pois, aamulla viimeistään.

Siitä loma sitten jatkuu muutaman päivän vierailulla Tukholmaan ja josko sen jälkeen voisi hiljalleen suunnata kohti mökin rauhaa. Vaan täytyy sanoa, että kylläpä osui miehen loman aloitus säiden puolesta juuri oikeaan saumaan!

Pääppiksen tuorein bravuuri on muuten nyrpistellä nenäänsä kaikille ja kaikelle sekä tuhista samalla. Sillä yleensä saakin ihmiset nauramaan ja sekös vasta hauskaa onkin!

Viikko alkoi itkuisissa merkeissä. Maanantain kitinään löytyi selitys tiistaina. Pääppiksen alaleuassa komeilee ensimmäinen hammas. Tänään kitinä on ollut saman sorttista, saapa nähdä, mitä suusta huomenissa löytyy...

Hampaatonta meno ei ole enää myöskään lattialla. Pääppis kuulemma tetsaa oikeaoppisesti - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Uskottava kai kuitenkin on, kun tämä on jo useammasta suusta kuultu. Nautimme parhaillaan todennäköisesti viimeisistä viikoista, kun Pääppiksen voi hetkeksi jättää yksin lattialle ja mennä tekemään omia juttuja. Tässä eräänä päivänä laskin hänet olohuoneen lattialle ja löysin hetkeä myöhemmin makuuhuoneesta tietokoneen johtojen kimpusta. Saapa nähdä, pitääkö meidän kuitenkin vielä hankkia jonkin sortin sitteri, johon pienen väkkyrän saa hetkeksi köytettyä...

Menon ja meiningin lisääntyminen ei onneksi ainakaan vielä ole vaikuttanut yöuniin tai liinassa viihtymiseen. Lattialla ja sylissä erittäin aktiivinen ja vauhdikas vesselimme silminnähden rauhoittuu liinakyytiin päästessään ja nauttii niin vaihtuvien maisemien ja ihmisten ihmettelemisestä kuin kotipuuhastelunkin seuraamisesta.

Onneksi kesäsäätkin näyttäisivät vihdoin löytäneen tiensä eteläiseen Suomeen asti. Ohjelmassamme onkin viime aikoina ollut kaikenlainen kesäkiva Helsingissä. Eilen käytiin ihmettelemässä Aurinkolahden upeita rantoja - eipä ollut siellä päin tullut aiemmin käytyäkään - ja tänään puolestaan retkeiltiin Vanhankaupunginlahdella ja Lammassaaressa. Toivottavasti säät jatkuvat yhtä suotuisina, vielä on nimittäin paljon Helsingin kesäkivaa kokematta ennen varsinaisen kesäloman (lue: miehen loma) alkamista.

...noille jokaisessa lätkämatsissa ja puistokonsertissa vilahteleville yleensä limenvärisille vauvojen päässä keikkuville kapistuksille. Niiden voimin on tänä kesänä ravattu jo Maailma kylässä -festarit, Kaivarin kesäkonsertit ja Bassofestivaalit. Niiden ansiosta saimme taannoin juhlia ystävien häitä niin pitkään kuin itse jaksoimme Pääppiksen nukahdettua liinaan selkäsidontaan Peltorit korvillaan isin ja äidin tanssiessa valssia. Ja tänään sain rauhassa imuroida Pääppiksen nukkuessa päikkäreitä samassa huoneessa  - Peltorit korvillaan. Että eivät olleet turha ostos ollenkaan. Ja ovatpa nuo aika hilpeän näköisetkin.

Peltorit olivat matkassa mukana myös juhannuksena, mutta juhlintamme ei yltynyt niin äänekkääksi, että niille olisi ollut käyttöä. Muuten juhannus sujui suorastaan loistavasti. Taisimme osua yhteen harvoista valtakunnan kolkista, joissa ei satanut lauantaina eikä sunnuntaina. Pääppis viihtyi mainiosti ja oli yhtä hymyä koko reissun ajan - paluumatkaa lukuunottamatta. Raukkaparka ei ole oikein tottunut olemaan köytettynä turvaistuimeen eikä varsinkaan siihen, ettei vekottimesta pääse pois ihan silloin kun hän niin haluaa. Tuli oli uusi ja ihmeellinen elementti, jota Pääppis olisi jaksanut katsella loputtomasti. Sääli, että hän missasi perjantaiyön kokon nukahdettuaan puolisen tuntia ennen sen sytyttämistä. Viime aikojen nukkumis- ja nukahtamisongelmista ei ollut tietoakaan, kun pikkuinen sai nukahtaa omia aikojaan liinaan. Liekö nämä nukahtamisongelmat ennen kaikkea vanhempien täysin väärää ajoitusta...

Mökkikestoilukin sujui ongelmitta alkeellisissa oloissa. Mukana oli 11 taskuvaippaa ja niihin imut sekä pari ylimääräistä imua. Kerran pesimme vaippoja ja se onneksi riitti. Vesi kannettiin järvestä ja lämmitettiin padassa. Ei se nyrkkipyykkääminen niin kivaa ole, että sitä joka päivä olisi pitänyt päästä harjoittamaan.

Muuten meille kuuluu oikein hyvää. Tuoreimmat mitat neuvolasta ovat 9050 g ja 68,4 cm. Päääppis keskittyy siis pituuden sijasta massan kasvattamiseen. En vaan ymmärrä, miten tuo paino nousee tuota tahtia käytännössä pelkällä maidolla. No, myönnettäköön, etten tällä hetkellä pahemmin säännöstele syömisiäni ja ehkä se sitten näkyy myös Pääppiksen kasvussa.

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet Pääppiksen vauva-ajan selkeästi vaikeinta aikaa juuri noiden nukkumisongelmien takia. Minulle on edelleen ihan ok herätä kolmen tunnin välein yöllä, mutta öiset huutokonsertit ja pitkälliset nukuttamissessiot ehtivät alkaa käydä hermon päälle. Nyt onneksi näyttäisi siltä, että pahin on ohi tällä erää. Näitä vaiheita varmasti tulee vielä jos jonkinmoisia. Kolmikuisena Pääppis nukahti tyytyväisenä itsekseen sängyssä yöunille, jolloin ehdin jo riemuita siitä, kuinka helpolla pääsemmekään. Viisikuisena nukahtamiseen ei tuntunut auttavan yhtään mikään, vaan sitä edelsi vähintäänkin joka toinen ilta tunnin mittainen huutokonsertti. Tällä hetkellä nukahtamiseen vaaditaan äiti, mutta Pääppis nukahtaa usein yöunilleen ilman huutoa vartissa, kunhan minä olen lähettyvillä ja tarvittaessa silittelemässä. Olkoonkin että hän yleensä kolmen vartin päästä herää huutamaan ja vaatii hiukan enemmän hyssyttelyä - mutta nukkuu loppuyön rauhassa heräten 2-4 kertaa syömään. Tähän olemme viime kuukausien jälkeen erittäin tyytyväisiä. Saa sitten nähdä, mitä ensi kuussa.

On se vaan aika luksusta saada olla koko kesä poissa töistä tuon pikku söpöläisen kanssa! :) Nyt kun vielä saataisiin niitä kesäsäitä, niin pääsisimme vielä paremmin hyödyntämään vapaata kesää.

Nyt se sitten kävi meillekin.

Laitoin Pääppiksen iltapäivällä päiväunille. Meidän sänkyymme, jonne hän toiseksi parhaiten nukahtaa. Parhaiten Pääppis nukahtaa kantoliinaan ja koska hän nukahtaessaan on tottunut kaivautumaan syvemmälle liinan alle, kaipaa hän jotakin, minkä alle kaivautua myös sänkyyn nukahtaessaan. Koska pinnikseen emme ole vielä saaneet sopivaa tyynykyhäelmää viritettyä, tällä hetkellä hänet saa helpommin nukahtamaan meidän sänkyymme kahden tyynyn väliin. Siinä hän voi sitten kaivautua toisen tyynyn alle. Keskelle sänkyämme hänet tänäänkin asettelin ja kiiruhdin olohuoneen puolelle pakkaamaan juhannuskamppeita.

Kului kymmenisen minuuttia. Makkarista kuului ensin kops ja muutaman sekunnin kuluttua karmea parkuminen. Tajusin oitis, mitä oli tapahtunut, mutta yhtä nopeasti onneksi tajusin, ettei pahempaa vahinkoa varmastikaan päässyt tapahtumaan, koska parkuminen alkoi heti ja oli niin voimakasta. Tyhmä minä! Ei sitten tullut mieleen blokata sitä puolta sänkyä, josta ylipäänsä on mahdollista pudota lattialle. No ei, koska kyllähän Pääppis ennenkin on pysynyt siellä tyynyjen välissä. Vaan eipä pysy enää. Tämä tuli todettua kantapään kautta.

Onneksi näyttäisi siltä, että selvisimme säikähdyksellä. Pääppis putosi reilut puoli metriä ja kerrankin olin tyytyväinen, että makkarissamme on parketin sijasta pehmeähkö muovimatto. Edes kuhmua ei ole ainakaan vielä noussut. Soitin terveysneuvontaan, josta sain vahvistuksen sille, ettei lasta tarvitse tämän takia kiikuttaa lääkäriin. Seuraavan vuorokauden ajan on syytä tarkkailla Pääppiksen vointia ja herätellä pari kertaa yön aikana. No, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, Pääppis huolehtii minun herättämisestäni ainakin viisi kertaa, mutta laitan kuitenkin herätyskellon varmuuden vuoksi soimaan. Voi olla, että tämän äidin yöunet jäävät tänä yönä aika lailla katkonaisiksi...

Putoamisen jälkeen Pääppis rauhoittui sylissäni muutamassa minuutissa ja nukahti päiväunilleen puolen tunnin kuluessa. Illalla hän oli itkuinen, mutta vaikutti muuten normaalilta. Niinpä päätimme kuitenkin lähteä ystäväni valmistujaisiin, jotka olimme jo harkinneet jättävämme väliin. Ja kuten yleensäkin, ihmisvilinässä sosiaalinen eläimemme oli taas kovin iloinen. Yöunilleen hän nukahti liinaan kotimatkalla.

Kovin suurta syyllisyyttä en tapahtuneesta ole potenut, vaikka ihan puhtaasti minun tyhmyyttänihän Pääppis pääsi tipahtamaan. Väittävät kuitenkin, että näin käy valtaosalle lapsista, joten kai se oli vain ajan kysymys, koska on meidän vuoromme. Onneksi tosiaan taisimme selvitä säikähdyksellä. Ja näitä pikku muksahduksia on edessä varmasti vaikka kuinka paljon.

Jos Pääppis vain aamullakin on kunnossa, suuntaamme Hakaniemen hallin ja torin kautta viettämään juhannusta perinteisissä merkeissä mökille. Sille samaiselle, jolla ystävät viime vuonna harmittelivat, ettemme enää tänä vuonna olisi mukana... Hauskaa juhannusta kaikille!